virtuaalihevonen / a sim-game horse

Yard's Francois

Ch, KTK-II

vaaleanrautias haflingerori, 144cm
s. 12.8.2009, 13-vuotias (3v. 12.5.2010)
vaativa A, RE 90cm, reknro VH06-057-5772
kasvattaja & omistaja juicy VRL-00545
Franz-Werner
VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-III, YLA2, SER-V
Afghan Amadeus
Rialta
Nasall Bitter Nastral
Midas-Clarina
Abigail
VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-II, YLA2, SUP-V
St Charmeleon St Nicholas
Beatrice
Alpstar Sanitarium
Aurora

Ransun isä Franz-Werner on hyvin pitkälti Rimeyardin kasvatustoiminnan kulmakivi. Ori teki minut eläessään - ja tekee yhä - niin ylpeäksi, että melkein sattuu. "Anssi" meni ja hurmasi itseni lisäksi niin näyttelykehien kuin kouluratojenkin tuomarit kotiintuomisinaan muotovalio- ja reserve -arvonimet (mukaan lukien kaksi Best In Show 1 -sijaa), toinen kantakirjapalkinto, toinen palkinto Yleislaatuarvostelussa, kolmas palkinto Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa sekä kymmeniä sijoituksia kouluratsastuksen ja esteratsastuksen saralla. Franz-Werner oli kuitenkin luonteeltaan melko hankala tapaus eikä sen kanssa ollut leikkimistä. Se oli silti erinomainen periyttäjä jättäen jälkeensä yhdeksän varsaa, joista Yard's Lila on muotovalio sekä kantakirjattu toiselle palkinnolle sekä Yard's Blitzkrieg Bop palkittiin Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa toisella palkinnolla.

Franz-Wernerin isän, Afghanin, emä Rialta oli astutettu kolme kertaa tamman jäädessä joka kerta tyhjäksi. Sen omistaja kuitenkin halusi yrittää vielä kerran, ja Rialta tuli tiineeksi - se synnytti terveen ja komean Afghanin orista Amadeus. Afghan oli jo pienestä pitäen ystävällinen ja seurallinen hevonen, jolla oli aivan mielettömät liikkeet. Orin omistaja kuitenkin sairastui ja myi sen huutokaupassa eräälle miehelle, joka huomasi siinä potentiaalia. Mies sai Afghanin kyvyt esiin ja kilpaili orilla menestyen loistavasti vaativissa koululuokissa.

Afghanin isä Amadeus syntyi niin kuin voi kuuluisan ja menestyneen haflingerorin olettaa syntyneen - upeista, palkituista vanhemmista onnellisesti emänsä luksuskarsinaan, jossa se sai ensihenkäyksestään lähtien ensiluokkaista hoitoa. Sitä treenattiin huolellisesti ja hoidettiin pikkutarkasti. Vain ammattilaiset ratsastivat orilla, jotta se joka kerta ratsastettiin oikein. Se korjasi kaikista koulukilpailuistaan sijoituksen ja astui vain laadukkaita tammoja, joita sille tuli mielin määrin joka kesä.

Afghanin emä Rialta syntyi kaksosena, ja oli se pienempi ja heikompi. Se oli aina hieman heiveröisempi kuin muut rotunsa edustajat, mutta muuten oikein sievä ja osaava haflinger. Se käväisi muutaman kerran näyttelyissä menestymättä sen kummemmin, mutta kouluratsuna se oli osaava ja menestyksekäs. Liekö kohtalon ivaa, että kaksosena syntynyt Rialta astutettiin yhteensä neljä kertaa, mutta tiinehtyi vasta viimeisellä kerralla. Viimeisen astutuksen hedelmä oli komeaakin komeampi orivarsa Afghan.

Franz-Wernerin emä Nasall oli kaunis mutta pippurinen tamma. Sillä oli poikkeuksellisen paljon temperamenttia, jotkut saattoivat sanoa sitä ilkeäksikin. Sitä ei voinut tarhata muiden hevosten kanssa, ja sitä sai hoitaa ja ratsastaa vain todella osaavat ihmiset. Jotkut sanoivat sen olevan luottamuspulaa, toiset kuittasivat sen vain pahuudeksi. Joka tapauksessa, Nasall kuitenkin menestyi näyttelyissä hyvin, ja se palkittiin useasti. Se oli ulkomuodollisesti niin hieno, että se päätettiin kuitenkin varsottaa silläkin uhalla, että se periyttäisi luonnettaan myös varsoilleen.

Nasallin isä Nastral oli melko itsepäinen ori, joka vaati ratsastajaltaan ja hoitajaltaan aimo annoksen kärsivällisyyttä ja määrätietoisuutta. Tällaisille ihmisille Nastral näytti kaiken osaamansa ja vielä vähän enemmänkin. Se tiesi olevansa hieno. Se menestyi esteillä hyvin, vaikkakin oli tavallista jykevämpi. Elämänsä aikana se astui vain viisi tammaa, kunnes se ruunattiin luonteen pehmenemisen toivossa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Nastral pysyi niin hankalana mitä se oli aiemminkin ollut.

Nasallin emällä Midas-Clarinalla ei oltu ikinä ratsastettu. Se oli lähinnä lemmikki perheessä, joka osti sen pienenä varsana halflingersiittolasta Itävallassa. Kun perhe kuuli, että varsoista voi saada hyvin rahaa, päättivät he astuttaa tammansa muutamaan kertaan. Ensimmäinen tiineys meni hyvin, ja Midas-Clarina varsoi Nasall-nimisen kipakan varsan. Tammasta he saivat yllättävän suuren summan ottaen huomioon varsan luonteen, joka oli melko häijy.

Ransun emä Abigail oli sanalla sanoen mahtava. Toista yhtä upeaa haflingertammaa tuskin tullaan näkemään. Sillä oli muotovalion sekä supremen arvonimet sekä se palkittiin kakkospalkinnoilla kantakirjassa, kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa sekä yleislaatuarvostelussa. "Alli" keräsi kymmeniä sijoituksia koulu-, este- ja kenttäradoilta. Ransun puolisisaruksista esimerkiksi Yard's Amarina on palkittu Champion -arvonimellä sekä yleislaatuarvostelun että kouluratsastusjaoksen kakkospalkinnoilla. Yard's Fantome on palkittu Champion -arvonimellä sekä kantakirjattu toisella palkinnolla. Voidaan siis puhua loistavasta periyttäjätammasta!

Abigailin isä St Charmeleon oli massiivinen ori, joka peri värityksensä emältään. Sillä kilpailtiin aikoinaan kouluratsastuksen saralla helpoissa luokissa, joissa se sijoittui useampaankin otteeseen, sekä vaativammissa sen kummemmin menestymättä. "Leon" oli todellinen herrasmies tammoja kohtaan ja muutenkin luonteeltaan lauhkea kuin lammas, joten meidän Allimme on perinyt rauhallisuudestaan ainakin osan isältään.

St Charmeleonin isä St Nicholas oli komea ja solakka ori, jonka painotuslajina olivat esteet. Ori oli nopea ja ketterä, sekä erityisen tarkka hyppääjä. "Nico" kilpaili jonkin verran sen kummemmin menestymättä - kykyjä oli, mutta herkän hevosen pää meni kilpailuissa totaalisen sekaisin. Muutoin ori oli luonteeltaan kiltti ja helppohoitoinen, joskin se säikkyi helposti.

St Charmeleonin emä Beatrice oli suurikokoinen, lempeä tamma. Juuri niin kiltti ja ystävällinen kuin kiltin hevosen olettaakin olevan. Ihmeempiä asioita se ei ratsastaessa osannut perusjuttujen lisäksi, mutta se oli varma ratsu joka teki niin kuin ratsastaja halusi. Beatrice ei myöskään juuri koskaan säikkynyt mitään, joten pikkulapsetkin saattoivat viettää sen kanssa monia leppoisia hetkiä.

Abigailin emä Alpstar oli melkoisen omapäinen tapaus, eikä todellakaan mikään lasten lemmikki saati hoidokki. Se irvisteli ja käänsi takamuksensa kohti jos joku sen rauhaa uskalsi tulla häiritsemään karsinassa tai laitumella. Sillä oli ei-periytyvä rakennevirhe toisessa etujalassa, jonka vuoksi se ei kestänyt ratsastuskäyttöä. Siitostammana Alpstar oli yllättävä, sillä se oli todella lempeä ja ystävällinen varsan saamisen aikoihin. Vieroituksen jälkeen se oli taas oma luimiva itsensä.

Alpstarin isä Sanitarium kilpaili nuoruusvuosinaan kouluratsastuksessa kuitenkaan menestymättä muutamia sijoituksia kummemmin. Tällöin omistaja alkoi sillä omaksi ilokseen harrastaa lännenratsastusta, sillä ori oli nopea ja notkea, sekä erittäin kuuliainen. Luonteeltaan Sanitarium oli "yhden ihmisen hevonen", joku sanoi sitä hankalaksikin.

Alpstarin emä Aurora oli melko villi ja arvaamaton, temperamenttinen tamma jolta ei todellakaan luonnetta puuttunut. Se osoitti mieltään heti jos jokin ei mennyt tismalleen niin kuin se tahtoi; jos aamuruokkija oli minuutinkin myöhässä, alkoi sen päiväinen ryminä ja jyske, ettei kukaan uskoisikaan jos siitä kertoisi. Tammaa ei saanut koulutreeniin kentälle jos vähänkin tuuli, sitä ei tuotu laitumelta sisälle ilman kauraämpäriä saati että joku olisi saanut harjata sen vatsan alta. Nurinkuriseksi tamman käytöksen teki kiima-aika, jolloin se käyttäytyi kuin ihmisen mieli.


Jälkikasvu

tamma Yard's Lina, syntynyt 2010, emä Yard's Liefde

Yard's Francois on saatavilla rajoitetusti jalostuskäyttöön puhdasrotuisille haflingertammoille. Mikäli jälkeläinen orista kiinnostaa, ota yhteyttä sähköpostitse.

© Rimeyard 2008 - 2015