virtuaalihevonen / a sim-game horse

Lavine de Wims

KTK-III

vaaleanpunarautias haflingertamma, 144cm
s. 24.12.2008, 18-vuotias (4v. 24.12.2009)
helppo A, RE 90cm, reknro VH05-057-3977
kasvattaja cookie., omistaja juicy VRL-00545
Friedfertig
VIR MVA Ch, KTK-II, ERJ-II, YLA2
Schillingkaiser Land der Berge
Metzelei
Kleinmädchen Bitter Knecht
Eiskönigin
Lieblich Caramel
YLA2
Lieblich Centimoore Ganymed
Lieblich Crystal
Creamy Crisp Ceasar
Delilah

Viivin isä Friedfertig on kenties yksi virtuaalimaailman menestyneimmistä haflingereista. Ori keräsi neljä muotovaliosertiä (mukaan lukien kaksi Best In Show 1 -sijaa) sekä se kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Menestystä tuli myös yleislaatuarvostelussa sekä esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa, molemmista kakkospalkinnot niistäkin. Esteiltä ori keräsi kymmeniä sijoituksia sekä muutamat sijoitukset koulu- ja maastoestekilpailuista. "Fredi" sai yhteensä kahdeksan upeaa jälkeläistä, joista muun muassa Viivin velipuoli Yard's Fantome on kantakirjattu toiselle palkinnolle sekä se on saanut Champion -arvonimen.

Friedfertigin isä Schillingkaiser vaikutti Itävaltalaisessa haflingersiittolassa koulupainotteisena jalostusorina. Se periytti jälkeläisilleen loistavat liikkeet. Kuitenkin sen jälkeläisissä esiintyy jonkin verran äkäistä luonnetta, joka tosin on joistakin oreista saatu pois ruunaamalla. Toisaalta jokainen Schillingkaiserin jälkeläinen on ahkera tekemään töitä ja halukas oppimaan uutta, sekä jokaisella on loistava fysiikka ja kilpailunäytöt.

Schillingkaiserin isä, komea Land der Berge oli niin ikään taitava kouluratsu. Se oli erityisen kevyt ja notkea, mutta kuitenkin nopealiikkeinen herrasmies. Se sijoittui monesti arvokilpailuissa sekä palkittiin hyvästä rakenteesta. Vaikka Land der Berge, kutsumanimeltään "Linus", esiintyi pääasiassa kouluaitojen keskellä, vapaa-aikanaan se myös hyppäsi esteitä niin kentällä kuin maastossakin. Sillä oli mahtava hyppykyky, ja sillä myös startattiin muutamissa metrin luokissa sijoittuen. Linus lopetettiin 26-vuotiaana sen oireiltua jatkuvasti kaviokuumeen vuoksi.

Schillingkaiserin emä Metzelei, kutsumanimeltään "Zinka", asui ensimmäiset seitsemän elinvuottaan kasvattajansa luona. Sitten kasvattaja myi tamman kilpakäyttöön eräälle perheelle, jossa oli kolme ratsastuskilpailuita harrastavaa lasta. Toinen tyttäristä kilpaili Zinkalla kouluratsastusta, toinen esteitä, ja perheen poika kilpaili maastoesteillä. Zinka menestyi erityisesti kouluratsastuksessa, ei niinkään esteiden parissa, syynä sen hitaus. Hyppytyyli oli kuitenkin erinomainen, ja tammalta löytyi kapasiteettia jopa 120 sentin esteille. Zinka astutettiin kuudesti, joista vain kaksi päätyi tiineyteen. Kaksi varsaa syntyi, toinen oli ori Schillingkaiser (joka myöhemmin myytiin itävaltalaiseen siittolaan) ja toinen tamma Meredith, joka jäi Zinkan luokse kotiin.

Friedfertigin emän, Kleinmädchenin nimi pitää jonkin verran paikkansa (=pieni tyttö), sillä tamma oli vain 137 senttiä korkea. "Nana" oli kuuleman mukaan erittäin kiltti luonteeltaan, sekä todella ahkera ja reipas hevonen. Se oli energinen ratsastaa, ja todellinen opetusmestari niin koulussa kuin esteilläkin. Nuorempana sillä kisattiin poniluokissa sijoittuen esteillä. Nanaa ei ikinä käytetty näyttelyissä, eikä se saanut muita meriittejä, kuin sijoitukset estekilpailuista. Kuitenkin se oli kultaakin kalliimpi harrastehevonen sen omistajalle, Oktav Boltzmannille joka sen osti pojalleen ratsuksi. Nanan toinen etunen ei kuitenkaan myöhemmin kestänyt hyppäämistä lainkaan, eikä pojalla ollut motivaatiota ratsastaa aina vain koulua, joten Oktav päätti astuttaa tamman komealiikkeisellä Schillingkaiser -oriilla. Tuloksena tästä oli tamman ainoa varsa, ori Friedfertig.

Kleinmädchenin isä Bitter Knecht eli "Kenzo" oli melko pienikokoinen haflingerori. Se kilpaili vaativissa luokissa useasti sijoittuen, ja voitti muun muassa pronssia nuorten hevosten mestaruuksissa helppo A -luokassa. Kenzolla oli myös hyvä hyppytekniikka ja se oli erittäin ketterä ja vikkelä, joten sillä kilpailtiin toisinaan myös pienissä esteluokissa sijoittuen. Kenzon jälkeläisistä tuli hyvärakenteisia suoritushevosia niin esteille kuin kouluunkin. Luonteeltaan ori oli lempeä ja ystävällinen, reipas työntekijä.

Kleinmädchenin emä Eiskönigin oli 140-senttinen pieni tamma, joka kantakirjattiin kolmannelle palkinnolle. Se oli hyväluonteinen, kiltti persoona, jonka osaamisesta yllättyi kerta toisensa jälkeen. Tamma oli taitava kouluratsu, mutta myös lisäksi hyppi metrin korkuisia esteitä, veti perässään kärryjä ja osasi jopa avata karsinansa lukon. "Estheriksi" kutsuttu tamma astutettiin viidesti, joista neljä päätyi tiineyteen. Tamma varsoi kolme tervettä varsaa, neljäs kuoli synnytykseen, Esther selvisi nipin napin itsekin. Esther kuoli 25-vuotiaana, kun sen jalat eivät enää kestäneet. Tamma oli iloinen ja kiltti itsensä viimeiseen asti.

Viivin emä Lieblich Caramel kilpaili paljon ja menestyksekkäästi niin esteillä, koulussa, kentässä kuin valjakkoajossakin. "Melli" oli 142-senttinen, kaunis Italiassa syntynyt tamma, joka palkittiin yleislaatuarvostelussa toisella palkinnolla. Se on myös emä Viivin puolisisarelle Lilyana A'B:lle, joka on palkittu muotovalion tittelillä.


Jälkikasvu

tamma Yard's Lucia, syntynyt 2010, isä DWS's Stingy
ori Yard's Arson, syntynyt 2014, isä Yard's Aragon

Lavine de Wims on käytettävissä rajoitetusti haflingerjalostukseen. Mikäli jälkeläinen tammasta kiinnostaa, ota yhteyttä sähköpostitse.


Viivin luonteesta

Viivi olisi ratsastuskoulussa varmasti se suosituin tuntipolle. Tiedättehän, se jota aloittelijat ja vähän kokeneemmatkin kinuavat tunneille, jota rakastavat myös nirppanokkaiset tätiratsastajat, joille yleensä kelpaa vain paras, nopein ja kaunein täysiveriori, eikä ainakaan pahitteeksi olisi, jos se olisi mahdollisimman hankalan oloinen, jotta tädin ratsastustaidot korostuvat entisestään. Ja sen pitäisi olla musta!

Viivi ei ole sen enempää musta, kuin tuntiponikaan, mutta silti kaikki pitävät siitä. Yleisesti tamma on ystävällinen ja karsinan oven narahtaessa auki saa hoitaja iloiset hörinät vastaan, oli siinä sitten tuttu tai vieras. Harjauksen ajan Viivi seisoo kiltisti paikallaan, mutta älä silti jätä karsinan ovea auki, sillä vaikka tamma vaikuttaa muuten liinaharjoineen mukavalta hepalta, joka ei karkaile... No, sanonpa vain, että ulkonäkö pettää, jos jätät oven auki, Viivi tassuttelee muina tyttöinä ulos karsinasta ja jää käytävälle. Harjatessa ei tarvitse varoa mitään paikkaa erityisesti, Viivi ei suutahda, vaikka harjaisitkin aavistuksen liian kovaa mahan alta. Satulavyön kiristys sujuu ilman kummempia probleemia ja suitsetkin saa puettua nätille tammalle helposti. Sitten vaan menoksi!

Talutuksessa Viivi seuraa kiltisti vierellä, eikä yritä ohitella taluttajaansa. Oriin tullessa vastaan liinajouhinen tamma voi vähän käännellä korviaan epäröivästi, muttei jäi hölmöilemään sen kummemmin. Ruohotuppoon Viivi ei kai voisi kuvitellakaan koskevansa talutuksen aikana, joten taluttajaksi voi laittaa vaikka nelivuotiaan.
Tarhassa tamma ottaa rennosti ja telmii muiden hevosten kanssa varomatta kuraantumistaan; sinänsä ikävää hoitajalle. Arvojärjestyksessä Viivi on siinä keskipaikkeilla ja osaa kyllä tarvittaessa komentaa niitä, jotka katsoo alempi-arvoisikseen. Viivin saa kiinni kommelluksitta, eikä tamma tallille päin mennessäkään yritä haahuilla takaisin laitumille.

Ratsaille noustessa Viivi pysyy kiltisti paikallaan ja hamuaa ehkäpä ratsastajan selkää hyväntuulisena. Niinä harvoina huonoina päivinä tamma voi vähän luimistella korviaan ja jättää hamuilu pois, mutta enempää ei yrmyilyä heru, sen verran kunnioitusta löytyy. Jalustinhihnat ja satulavyön saa säädellä kaikessa rauhassa ja kun viimein annetaan lupa lähteä liikkeelle, Viivi siirtyy pehmeästi reippaaseen käyntiin. Alkutunnista tamma venyttelee kaulaansa ja pitää yllä tasaisen reipasta ja rentoa vauhtia. Apuja tammuska kuuntelee tarkasti, muttei ole hirmuisen herkkä, joten pelkällä minimaalisella painoavulla (jolla tietysti saisi sen täysiverioriin tekemään täyskäännöksen) ei Viivi käänny. Tamman ravi on melko tasaista ja reipasta. Temmonvaihtelut sujuvat loistavasti, kuten myös voltit, pääty-ympyrät... Ainoastaan pohkeenväistö aiheuttaa joskus hiukan ongelmia, jos ratsastaja ei osaa kannustaa eteenpäin tarpeeksi, sillä muuten Viivi alkaa väistää liian jyrkästi.
Laukatessa Viivi voi aluksi mennä vähän liiankin reipasta vauhtia ja pistää mutkat suoriksi, jossei niitä pidätteitä oikeasti aleta tekemään heti alussa. Kun tamman on saanut hallintaansa, se menee hienosti peräänannossa, joskin siihen tarvitaan jo vähän kokeneempi ratsastaja, kuin se viitisen vanha naapurin vekara, joka saa ilmaistunnin siitä hyvästä, että harjasi heppalin. Viivi kulkee luonnostaankin kaula kauniisti kaartuneena, mutta oikeasti muotoon sen saa kulkemaan jo vähän taitavampi ratsastaja. Joten Viiville pärjää aloittelijakin, mutta parastaan se ei näytä kenen tahansa Taija Teikäläisen kanssa.
Esteillä Viivi innostuu ja voi pienimmillä esteillä heittää pikkupukin tai kaksi, muttei riehaannu sen enempää, jos ratsastaja siitä huomauttaa. Isommilla esteillä tamma keskittyy ja voi hermostua, jos pudottaa. Askeleensa Viivi osaa katsoa itse, mutta tarvitsee haastavammilla esteillä ratsastajan apua. Erikoisesteitä Viivi ei kyttää, ja kieltäytymisiä tulee vain silloin, kun askeleet eivät yksinkertaisesti sovi esteelle.

Maastossa Viivi on yhtä reipas kuin ennenkin, mutta viimeisenä tamma ei tykkää kulkea. Silloin se voi helposti yrittää kiilata edellä menijää, joten jos on pakko tulla viimeisenä, kannattaa edes laittaa eteen turvallinen takapuoli, ettei satu vahinkoja. Maastossa laukatessa tamma innostuu ja voi kiihdyttää vauhtiaan hirveäksi hurjasteluksi, mutta ryöstämään Viivi ei ryhdy, vaan hidastaa kyllä ratsastajan pyynnöstä... Aikanaan. Muuten tamma on täysin liikennevarma, eikä säiky suurin piirtein mitään normaalia (autot, jalankulkijat, pyörät, metsäneläimet...).
Kilpailuissa Viivi riemastuu ja voi verryttelyissä heittää muutaman pukin ja pelleillä vähän, jos ratsastaja epäröi. Varman ratsastajan kanssa tamma sen sijaan kuuntelee mainiosti ja keskittyy radallakin siihen, mitä oltiinkaan tekemässä.

Kuljetus sujuu Viiviltä ihan hyvin, vaikka koppiin mennessä tamma voikin epäröidä ja aristella traileria, ellei siellä ole toista hevosta. Kuljetuksen ajan ei yleensä kuulu pahempaa meteliä, liikkeelle lähdössä ja pysähtyessä voi kuulua pari hirnahdusta.

Viivi on veden vihollinen. Uitossa tamma mieluummin pysähtyy juomaan, mutta menee ihan kiltisti veteen pienellä ärähdyksellä. Siellä Viivi sitten lilluu ja menee vaikka kuinka syvälle, muttei erityisemmin nauti siitä muulloin, kuin kuuman päivän jälkeen. Pesustakaan tamma ei perusta, mutta suostuu olemaan paikallaan kylvetyksen ajan.

Viivi on kaikille sopiva polle ja monen pitämä, siitä tykkää niin naapurin puskaratsastaja, kuin kilparadoille tähtäävä junnukin (unohtamatta oranssi- ja violettipäisiä tätiratsastajia!).

© cisse

© Rimeyard 2008 - 2015